Matka automaatiotekniikan ja opetuksen asiantuntijaksi alkoi uteliaisuudesta fysiikkaan ja systeemiajatteluun – ja on vuosien varrella kehittynyt opettamisen intohimoksi ja pedagogisen kehittämisen missioksi.

Veli-Pekka Pyrhösen tekniikan opinnot alkoivat Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, joka myöhemmin yhdistyi osaksi Tampereen yliopistoa. Opinnot keskittyivät sähkötekniikkaan, erityisesti systeemiteoriaan, matematiikkaan ja elektroniikkaan. Yksi opintojen kohokohdista oli vaihto-opiskelujakso Singaporessa, National University of Singaporessa, joka avarsi näkemyksiä ja tarjosi kansainvälistä kokemusta.

Vaikka suunta oli lopulta selvä, vaihtoehtoja oli lukion jälkeen runsaasti: lääketiede, biologia ja liikennelentäjän opinnot houkuttelivat myös.

”Biologian kurssit tulivat käytyä vapaaehtoisesti hyvän opettajan ja kiinnostavan sisällön vuoksi. Lopullinen päätös hakeutua tekniikan alalle syntyi kuitenkin sähköfysiikan kurssien tarjoamasta oivalluksesta ja innostuksesta. Sähkötekniikka tarjosi laajat opiskelumahdollisuudet ja mahdollisuuden kokeilla erilaisia suuntauksia ennen syventymistä”, Pyrhönen muistelee.

Ensikosketus opetustyöhön tuli Pyrhöselle jo varhain. Vuonna 2005 alkoi työ matematiikan assistenttina – ilmoituspaikka löytyi silloisen laboratorioinsinöörin kautta. Tämä oli alku polulle, josta tuli kutsumus.

Nykyään hän toimii automaatio- ja systeemiteorian yliopisto-opettajana, vastaten muun muassa automaatiotekniikan DI-ohjelmasta ja opetuksen kehittämisestä. Vuodessa kertyy noin kymmenen kurssin opetus, lukuisia opinnäytetöiden ohjauksia ja osallistumista opetuksen laadunhallintaan. Hän toimii aktiivisesti kehittämisryhmissä ja pyrkii luomaan siltoja yliopiston ja yritysmaailman välille, tukien opiskelijoiden siirtymistä työelämään.

”Automaatiotekniikka ei ollut valmiiksi tuttu valinta – alussa ei ollut selkeitä odotuksia alasta tai opiskelusta, vaan kiinnostus syntyi kokemusten ja kokeilujen kautta.”

Nyt monen vuoden kokemuksen jälkeen hän kuvaa automaatioalaa ajankohtaiseksi ja vaikuttavaksi.

”Automaatiotekniikka mahdollistaa resurssien säästämistä, päästöjen vähentämistä ja tuotannon turvallisuuden ja laadun parantamista. Se on ala, joka vaikuttaa laaja-alaisesti yhteiskuntaan ja jolla on tulevaisuutta.”

Ajatuksia opiskelusta ja työelämään siirtymisestä

”Olen aina pitänyt opettamisesta ja ihmisistä. On etuoikeus saada auttaa opiskelijoita löytämään omat vahvuutensa ja nähdä heidän onnistuvan. Innostus on tarttuvaa – ja se tekee työstäni merkityksellistä.”

Automaatiotekniikka on alana tulevaisuuden ytimessä. Yhä useampi ala integroi siihen liittyviä sisältöjä opetukseensa, ja ala tarjoaa laajat mahdollisuudet urakehitykseen. Opettajana ja kehittäjänä hän vaikuttaa siihen, että tulevat asiantuntijat ovat valmiita kohtaamaan muuttuvan maailman – ja ehkä myös muuttamaan sitä.

Opetuksen kehittäjänä Pyrhönen painottaa erityisesti vuorovaikutteisuutta ja ohjaavaa otetta opettajuudessa.

”Pyrkisin siirtymään yhä enemmän opettavasta opettajuudesta ohjaavampaan opettajuuteen, vaikka se onkin jo kohtuullisen hyvällä tasolla. Tarvitsemme jatkuvaa ja laadukasta vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat myös arvostavat vuorovaikutteisuutta ja aitoja ihmiskontakteja – ihminenhän on sosiaalinen laumaeläin, joka oppii ja kasvaa ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa”, Pyrhönen sanoo.

”Opetuksen digitalisaation yksi haaste on siinä, että sitä on helppo edistää vuorovaikutteisuuden kustannuksella, mikä on mielestäni väärä lähestymistapa. Lisäksi kehittäisin opiskelijoiden aktiivisuuteen perustuvia teknologia-avusteisia oppimisympäristöjä ja niitä tukevaa digipedagogiikkaa verkko-oppimisympäristöjen näkökulmasta. Hyvin toteutettuna ne voivat edistää kaikkia huomioivaa opetusta, parantaa saavutettavuutta sekä lisätä ajasta ja paikasta riippumattomia opiskelumahdollisuuksia. Ne myös tukevat edistymisen seurantaa ja siten mahdollistavat myös varhaisen välittämisen, jos huomataan, että joku on putoamassa kärryiltä.”

Opintojen aikana Pyrhönen suoritti yli 100 ylimääräistä opintopistettä, puhtaasti kiinnostuksen vuoksi. Kokemus osoittaa, että korkeakouluopinnoissa tärkeintä ei ole yksittäisten kurssien valinta, vaan asenne, halu oppia ja kyky kehittyä.

”Yleispätevä perusosaaminen, tieteellinen ajattelu ja itsereflektio luovat perustan, jonka päälle voi rakentaa ammattitaidon – ja jonka avulla voi myös sopeutua elämän muutoksiin”, V-P Pyrhönen pohtii.

Tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä on tärkeä. Pyrhönen lukee ja kirjoittaa päivittäin, harrastaa maantiepyöräilyä ja sijoittamista, ja matkustaa silloin tällöin puolison kanssa hyvin suunnitelluille ulkomaanmatkoille.

”Pyrin myös vaalimaan hyvää ja laadukasta unta sekä ylipäätään terveellisiä elämäntapoja. Nämä ovat perusedellytyksiä arjessa jaksamiselle”, Pyrhönen muistuttaa.