Tilaa lehti
Nyt kun kaikki tuntuu olevan virtuaalista ja tekoälyä ei erota älyttömyydestä on hyvä pysähtyä ja arvioida miten tänne on tultu ja mihin täältä joudutaan. Olen saunan lauteilla usein pohtinut elämä eksistentiaalisia kysymyksiä ja todennut, että leivän sijaan se on nöyryys, joka pitää henkilön tiellä.
Vuodesta toiseen murehditaan Suomen teollisuuden tuottavuuden heikkoa aiempaa kehitystä koko 2020-luvun ajan. Vähäiseltä näyttävät mahdollisuudet tulevinakin vuosina. Julkisen vallan toteuttama teollisuuspolitiikka on rajoittunut tähän saakka yritysverotuksen prosenttien viilaamiseen puuttumatta tutkimuksen painopisteisiin, teollisuuden rakenteisiin tai alueelliseen sijoittumiseen. Kvanttitietokoneiden tutkimus on ollut kuitenkin valtiovallan erityisessä suojeluksessa.
Jo peruskoulussa opimme, että jos laskutoimituksen tulos ei vastaa elävää elämää tai miellytä silmää, lopputulos justeerataan kertoimella sopivaksi. Tämä on hyvin juurtunut tapa myös valtionhallinnossamme. Olemme siirtyneet kerroinpolitiikan kauteen. Virkamiehistömme vääntää Excel-taulukon joka asiasta tai asian vierestä, ja päättäjät sovittavat kertoimella taulun tuloksen kulloiseenkin poliittiseen päämäärään. Näin on tapahtunut ja tapahtuu edelleen erityisesti energiapolitiikassa.
Terveydenhoidossa Suomessa on tunnetusti krooninen pula rahasta ja henkilöresursseista. Saksalainen lääkäri Henrik Hoffmeyer sen viime kesänä osoitti konkreettisesti ommellessaan jalkansa avohaavaa itse kiinni Pohjois-Karjalan Juuassa. Kunnasta ei lääkäriä löytynyt, eikä muualtakaan yli 50 km säteeltä, joten oma taitava apu oli lähellä. Tarvikkeet löytyivät terveyskeskuksesta. Sanomistahan siitä tuli, useat ei-lääkärin ammatin omaavat viranomaisemme totesivat lääkärin polven haavan väärin ommelluksi itsepalveluna eikä lääkinnällisiä tarvikkeita saisi luovuttaa ulkopuolisille. Terveyskeskuksen kohtalo kunnassa ilman lääkäriä oli ja on edelleen muutoinkin jatkuvasti vaakalaudalla ja viranomaisten syynissä, kun ei riittävää henkilökuntaa ole saatavilla.
Totuus on, että elämässä pyöritään jatkuvasti optimointihaasteiden keskellä. Optimoi aikataulusi niin, että ehdit tehdä töitä, kotiaskareita, ylläpitää mökkiä, kuntoilla, olla mukana lasten harrastuksessa, sivistää itseäsi ja nauttia elämästä. Kuulostaa ihan kuin yrittäisi jonglöörätä samalla kun unenpöpperössä juo aamukahvinsa! Varma epäonnistuminen edessä. Ja kuten me kaikki tiedämme – ei se elämän optimi löydy yhtä helposti kuin elokuvissa.
